I don't know where you're going

Istun keittiössä yksin ja tuijotan kelloa. Mä olen täällä yksin vielä ainakin kolme tuntia, ja silti mun sydämenlyönnit vetää jo ylinopeutta. Kaadan teetä lasiin ja katse siirtyy ikkunaan. Bussi ajaa ohi ja mun sydän pysähtyy hetkeksi. Pelkään että joku tulee, vaikka tiedän ettei kukaan ole tulossa. Sataa lunta. Se on kaunista ja lumoavaa. Mun tekee mieli mennä ulos lumisateeseen mekko päällä tanssimaan.. Sama juttu aina sateesta. Haluan kuunnella kovaa musiikkia ja mennä ulos tanssimaan. Niinkuin saksikäsi Edwardissa.

Mun logiikka on todella huonoa. Katselen netistä ohjeita lihapulla pastaan, että voisin tehdä ruokaa, etten alkaisi nyt syömään. Seriously? Olenko mä tosiaan näin tyhmä. Mutta tänään on näitä päivä että haluan saada muut hymyilemään. Laitan ruokaa ja saan äidin hymyilemään kun se tulee väsyneenä töistä eikä joudukaan kokkaamaan vaan voi istua suoraa pöytään syömään. Saa tosin nähdä onnistunko tekemään lihapullia, en nimittäin koske raakaan lihaan oikeen edes pitkällä tikulla. Saan melkein jonkun kohtauksen jos joudun koskemaan raakaan lihaan tai johonkin mihin se on koskenut. Saa nähdä miten onnistuu hanskoilla.
Tänään mun viimein pitää mennä kirjastoon.