I can't commit to a thing.

Hei! Minä olen Treacle ja minua huolettaa.
Alan ahdistua taas ihmisten seurasta. Se kaikki tulee takaisin. Vauhdilla ja yhtäkkiä nurkan takaa. Kävin siis joskus silloin siellä psykologilla siitä että mulla oli jatkuvasti kamala jännitys ja ahdistus päällä. Psykologilla, joka ajattelin sen johtuvan varmaan vaan iästä. Kuitenkin silloin se oli sitä luokkaa etten pystynyt olemaan koulussa, kaupassa, oikeen missään missä on kamalasti ihmisiä. Pystyin kuitenkin olemaan kotona perheen kanssa ja jossain jonkun muutaman kaverin kanssa ilman enempiä ahdistuksia. Eihän se ikinä varsinaisesti lähtenyt, mä vaan opin elämään sen kanssa ja se vähän jotenkin sillei.. Hiipui. Kutistui. Toisin kuin minä.

Noh nyt kuitenkin välttelen jatkuvasti tilanteita jossa on paljon ihmisiä. Jos joudun sellaiseen, alan panikoida, itku tuntuu kurkussa, tärisen enkä saa melkein henkeä. Kaikki tuntuu liian haasteelliselta. Liian ahdistavaa soittaa terkkarille, liian ahdistavaa mennä kouluun, liian ahdistavaa mennä yhtään mihinkään, liian ahdistavaa edes poistua tästä huoneesta siellä riskillä ettei kaikki olekaan lähteneet. Tää on ihan koko ajan. Kotonakin. Istuin ihan normaalisti tässä yksikin päivä pöydässä kotosalla ja ahdistus nousi niin suureksi että mun piti mennä hetkeksi toiseen huoneeseen. Mua raivostuttaa tää. En halua taas ahdistua liikaa jokaisesta ihmisestä ja asiasta mikä tulee vastaan. Mua pelottaaa koska tuntuu että tää ottaa musta taas otteen, vie kaikki voimat.. Hakkaa mut ihan kuus-nolla. En pysty enää mihinkään. Erakoidun taas totaalisesti, kusen koulun ja kusen kaiken. En halua sitä. Ainoat asiat joiden avulla mä nyt kuitenkin edes jotenkin olen selvinnyt ovat kaksi ihmistä, tupakka, tee ja musiikki. Entä sitten jos niidenkin voima hiipuu eikä enää rauhoitakaan?