2012-01-04

We knew it'd happen eventually.

"Oon vaan ajatellut että en halua olla kuin sun kaveri enää." 
Piste i:n päälle. Mä en jaksa. Kukaan ei jaksa. Edes lumisade ei saa mua nyt hymyilemään. Sen tiesi että tämä on edessä, sen tiesi ettei hän enää välitä, miksi se silti sattuu? Haluan nukkua. Niin paljon etten voi edes sanoa. Se vain muuttuu koko ajan kaukaisemmaksi. Liikaa vihaa, liikaa surua, liikaa ajatuksia. Ne unet jotka mulle suodaan on painajaisia. Mä vihaan tätä. Mä vihaan itseäni. Mä vihaan itseäni. Niin helvetin paljon. Liikaa kysymyksiä... Miksi? Milloin? Mä haluan tietää, mutten voi kysyä. Mä haluan uuden mahdollisuuden, mutta en halua olla säälittävä. Mä haluan huutaa koko maailmalle miltä musta tuntuu, mutta en silti halua kenekään huomaavan mun olevan näin heikko ja surullinen.
Se on hyvästi Vappupoika nyt, koska molemmat sen kuitenkin tietää ettei me tulla enää pitämään pahemmin yhteyttä.

1 secrets:

Goofy kirjoitti...

Mä rakastan sua, aina. Muista se, minä välitän ja minä olen täälä aina kun tarvitset. Koita nukkua, koita vähän syödä.. kyllä se siitä<3