Maha huutaa. Lujaa. Ei ole varmaankaan koskaan huutanut noin lujaa. Mutta minäpä en aijo syödä. En ole syönyt tänään mitään. En yhtään mitään. Aamulla puntari näytti 45.9 ja sen järkytyksen ansiosta päätin siinä hetkessä jättää tänään syömättä. Mä en ole koskaan tehnyt tätä aikaisemmin, ja nyt mietin syvästi että miksi en. Niin mahtava tunne. Tänään on ihan kaikki mennyt pieleen, mutta on jaksanut hymyillä kuitenkin kun mielessä on se tieto että on pysynyt näin vahvana. Ei murustakaan alas kurkusta. Useampi kuppi teetä ja koko ajan jotain tekemistä kehitteillä. Nälkäänkin tottui nopeasti ja muistiin palautui kuinka paljon rakastankaan tätä tunnetta. Voimattomuutta, sitä ainoaa heikkoutta jota en vihaa. Joskus siitä tulee vähän samanlainen olo kuin kofeiinista tai tupakasta. Ihan mielettömän mukava tunne. Tää pistää miettimään joskos huomennakin onnistuisi, vaikkakin olen huomenissa enemmän kotona kuin tänään. Silti, muut on jo syönyt kun tuun kotiin. Tykkään kauheasti kun on töitä nyt. Päivät on niin pitkiä eikä siellä koskaan tee mieli syödä. Kun tulee kotiin kaikki muut on jo syönyt eikä kukaan oikeastaan kiinnitä niin hirveästi huomiota siihen syötkö vai etkö. Mä haluaisin onnistua tässä huomennakin, mutta pitää nyt katsoa mikä fiilis on aamulla. Niin ja tietysti, mikä paino.
ps. hankin itselleni mittanauhan, pääsen kyttäämään vielä ympärysmittojani. <3 :)
0 secrets:
Lähetä kommentti