This isn't the best time for you to test me

Mä tärisen ja itken. Kyyneleitä vaan valuu taas, enkä voi sille mitään. Tämä päivä on ollut yhtä painajaista.
Mikään ei onnistu ja olen kamala, lihava, ruma, tekopyhä ja itsekäs ihminen. Vihaan kaikkea minussa.

Lisäksi mun entinen paras ystäväni joka feidasi minut poikaystävänsä takia ottaa nyt sitten yhteyttä kyselläkseen voitaisiinko vaikkapa tavata? Niin. Nyt mua taas kaivataan kun suhde on ohi ja on muutenkin kaikki ystävät ympäriltä heitetty mäkeen. Olenkohan mä tässä nyt joku viimeinen vaihtoehto? Joko minä tai yksinäisyys, kaikki muut sanoi jo ei. Mun tekee mieli hakata päätä seinään ja huutaa. En osaa vastata. En yhtään tiedä mitä vastaisin. En niin yhtään. Mua pelottaa vastata. Ajattelisi, ja niin ajattelinkin heti kuin sain tietää hänen eronneen, että vastaus tuollaiseen kysymykseen olisi että sinulla oli tilaisuutesi. En halua nähdä sinua. Olet suurin syy miksi en uskalla päästää ihmisiä enää lähelle.
Silti jokin osa mussa haluaa sanoa että tavataan sitten. En tiedä miksi, puhua viimein tästä kaikesta, kertoa hänelle kuinka paha mun on oli olla hänen takiaan tai koska en kuitenkaan halua hänen olevan surullinen ja yksin, en halua hänelle pahaa tai näyttääkseni että pärjään mainiosti ilmankin häntä... Mitä mun pitäisi tehdä?