Tätä vihaa, surua, pelkoa ja ahdistusta.
"Ei se ehkä tuu koskaan toimimaan."
Koko vitun päivän nuo sanat on pyörinyt mun päässä.
Puhuin kaverilleni todella nopeasti ja todella vähän Vappupojasta. Lähinnä sitä etten tykkää että hän asuu kaukana ja että hän ei ole tullut puhumaan minulle mitään missään nyt ehkä johonkin viikkoon kahteen... Joka tuntuu musta yllättäen ikuisuudelta. Hän puhui jotain juuri mm. välimatkasta ja jostain ja sanoi nuo sanat. Ei se ehkä koskaan tuu toimimaan... She has a point. Se ei ehkä koskaan tuu toimimaan. Ei varmaan tuukaan... En vaan osaa enää ajatella muita. Haluan juuri hänet. Haluan että se toimii. Mikä? Se mitä meillä on. Mitä meillä on? En tiedä, ja rehellisesti sanottuna sillä ei ole vittuakaan väliä. Mä vaan haluan sen jatkuvan ja hänen pysyvän mun elämässäni. Mä en kestäisi menettää ketään,taas. Mä olen romahduksen partaalla juuri nyt. Mä haluan juosta, mä haluan huutaa. Itku ahdistaa jo kurkussa, enkä ole varma pystynkö tällä kertaa pidättämään sitä.
Mun on pakko päästä pois täältä.
Somebody give me a sign,
That everything's going as planned,
And then everything falls away,
Into the darkness of this shallow place.
The detail is striking,
The room's cold and frightening,
You'll kick and you'll scream,
You'll try everything to survive,
But you should know your fate by now.
ps. Puntari toimii taas.
2011-09-05
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)


0 secrets:
Lähetä kommentti