Kaikki tää jatkuva draama, stressi ja paska ympärillä ajaa mut hulluksi. Mä voin jo fyysisestikin pahoin tästä olosta. Oksennan varmaan hetkenä minä hyvänsä ja päätä särkee ihan liikaa. Välillä en vaan pysty pidättelemään kyyneleitä, ne vaan tunkevat läpi vaikka kuinka yritän. Se tunne, kun ne valuvat alas silmistä pitkin poskia on samalla niin rauhoittava ja niin helvetin ahdistavaa. Joka kerralla, kun ne onnistuvat saamaan tahtonsa läpi, musta tuntuu etten saa henkeä. Tuntuu kun olisin kiivennyt korkealle vuorelle, ja juuri kun olen saavuttamassa sen huippua, se sortuu altani ja pamahdan takaisin maahan. Alas paiskautumisesta seuraa niin suuri kipu, ettei ylösnouseminen ole enää edes mahdollisuus. Miksi olen näin vitun heikko?
1 secrets:
<3
Kirjoitit juuri sitä mitä itsekin nyt tunnen. Kyynel silmässä täällä.
Lähetä kommentti