Get up! get out! This is your wake up call!

Istun sängyllä ja revin sivu sivulta jonkun koulun esitettä, jonka posti toi. Saimme tietää, että etsit opiskeluaikkaa!
Älä kuseta. Kiitos muistutuksesta. Miten voisinkaan muistaa olevani opiskelupaikaton kun kaikkialla pauhataan vain koulujen alusta? Kun ihmiset valittavat sitä kuinka kuuden päivän päästä loma on ohi ja pitää palata kouluun? Mä tekisin melkein mitä vaan, että saisin aloittaa koulun taas kahdeksas päivä.
Kaikki sivut on irti. Kannetkin erkanevat toisistaan nopeasti. Tavallaan todella kaunista kun kiiltävä paperi repeää moneksi suikaleeksi. Musiikkikin jumittaa. Spotify on perseestä. Tekee mieli juosta ulos ja vain huutaa. Huutaa niin kovaa, ettei huomenna saa ulos pihahdustakaan. Romahtaa kylmälle asfaltille, hakata sitä kädet verillä ja itkeä. Nukahtaa keskelle autotietä. Mä haluan nukkua. Mä haluan itkeä. Mä haluan itkeä. Mä haluan itkeä. Mä halua itkeä. Purkaa kaiken pois sisältäni. Mun sängyllä on iso kasa silppua eikä olo ole yhtään parempi. Kaikki on tää liikaa ja liian vähän. Ihmiset ovat hankalia. Haluan vaipua koomaan... En halua juhlia viikonloppuna, en halua mennä huomenna töihin, en halua hoitaa asioita, en halua stressata, en halua en halua!

Juuri kun mieleen tulee etsiä jotain terävää ja muuttaa kaikki paska kivuksi.. Puhelin piippaa viestiä.
" Lähdit just koneelt, no hyvää yötä. :) " Sydämessä pistää, kun menin painamaan sen tyhmän facebookin pois. Samalla hymyilyttää, kun toinen jaksaa silti nähdä vaivaa ja lähettää viestin vain toivottaakseen hyvää yötä. Ehkä mä jaksankin huomiseen. Ehkä kaikki ei olekaan syvältä.