'Cause I haven't been this person in my whole life

Tähän alkuun hyviä uutisia: Mulla on opiskelupaikka! Helvetti mä pääsin sinne minne halusinkin. Mun varasijani riitti sittenkin. Niin, ja mä nautin koulussa olosta yllättävän paljon. Nyt ei vaan tosiaan riitä voimat ja innostus hehkuttaa tätä asiaa enempää. Ehkä myöhemmin. Mutta ehkä osaatte kuvitella kuinka onnesta soikeana olin ensimmäiset viikot.

Mä olen paskapää. Tämä on fakta.
Olen itsekuriton ihminen, joka vaan syö ja syö ja juo. Paisuu palloksi. Hetkenä minä hyvänsä maa pettää mun alta. Ihmiset jotka tunsivat mut kun olin hoikempi saavat outoa mielihyvää mun lihomisesta ja mä en kestä sitä. En kestä. En halua että kukaan katsoo mua niin. Helvetti kato miten tuo on lihonut! Ihme jos sitä ei kukaan huomaa. Mä ainakin itse. Suunnittelin hautaavani tiukat vaatteet kaapin perälle ja pitää jotain ylisuurta hupparia seuraavat kolme vuotta niin että olen laiha. Sitten voin laittaa taas epätelttoja päälleni ja ihmiset voivat supista järkyttyneinä mun pienuuttani. Haukkoa henkeä ja käskeä mun lihottaa itseäni. Sanoa mun olevan liian laiha. Mä en halua olla niitä ihmisiä, jotka yhtäkkiä muuttuu paskapäiksi ja lihoo. Vaikka niin mulle on juuri käynyt. Musta on tullut täysi paskapää ja mä olen lihonut. Mua kuvottaa ja oksettaa niin paljon nykyään kun edes mietinkään itseäni.

Lisää syitä miksi olen paskapää. Ei kaikki ole vain tätä jatkuvaa syömistä ja lihomista.
Mä olen huono ystävä. En mä nyt ikinä ole hyvä siinä hommassa ollutkaan, mutta oon nykyään vielä paskempi kun ennen. Mulla on kaksi rakasta ystävää, enkä osaa auttaa kumpaakaan. En osaa parantaa kummankaan oloa. Haluaisin tehdä jotain, mutta en vain osaa. En osaa sanoa oikeita asioita, kysyä oikeita kysymyksiä.. Osaan ehkä kuunnella, mutta en tiedä mitä sanoa sen jälkeen. En osaa sanoa että välitän ja että heillä on väliä.
Mua pelottaa että toinen heistä luulee mun olevan feidaamassa häntä. Haluaisin vain pyytää anteeksi sitä, jos olen saanut tämmöisen kamalan tunteen aikaan. Pyytää anteeksi kun en ole kysynyt kuulumisia niin paljon kuin ennen. Luonut olon etten välitä ja blahblahblah. Asiahan ei tosiaankaan ole näin. Välitän hänestä todella paljon. Vaikkakin en tosiaankaan osaa enää sanoa sitä. En osaa enää näyttää tunteitani enkä osaa enää puhua. Tässä mielessä työnnän oikeastaan kaikkia pois. En oikeen osaa näyttää tunteitani kellekään enkä puhua kellekään. Ne todelliset syvimmät ajatukset vaan jäävät vellomaan aivojen alle eivätkä tule sieltä ulos sanoina, vaikka kuinka haluaisin. Suun aukaiseminen on ahdistavampaa kuin se ehkä on koskaan ollut. Joten mä vaan haluaisin pyytää anteeksi kun olen paska ystävä, en saa mulle rakkaita ihmisiä tuntemaan oloaan rakastetuksi, enkä vain ole tässäkään asiassa koskaan tarpeeksi riittävä. Anteeksi että olen idiootti. Anteeksi etten pysty auttamaan.

Mä tässä hetkellisesti ajattelin viiltelyn olevan tavallaan avunpyyntö. Että haluaisin jonkun näkevän ne ja hankkivan mulle apua tai jotain. Harkitsin jopa että voisin taas alkaa käymään pyskologilla... Nyt kun mietin asiaa tarkemmin, vitut mä apua tarvitse. Mä en halua apua. Mä haluan vain että joku huolestuu. Mä haluan tietää, että mullakin on väliä. Jonkun joka sulkee mut syliinsä ja pitää lujasti kiinni. Tietää että mun olemassa ololla on jonkin merkitys ja olen jollekin toiselle tärkeä. Haluan että joku ikävöi mua. Mä haluan rakkautta. Tarvitsen vain rakkautta ja ison halin...
...ja Vappupojan. Mä tahdon tietää hänen välittävän.