Tää päivä on ollut mulle ihan yksi helvetti.
Inhoan sitä kun olen vittuuntunut ja surullinen, sillon vaan sorrun syömään vähän turhan paljon ja huonosti koska en jaksa välittää. Sen jälkeen tosin kun olen jonkin verran syönyt nopeasti tajuaa mitä tuli tehtyä ja iskee järkyttävä läskiahdistus.
Ensin koulussa kun oli ruokailu. Söin ruokaa sen verran että olin täynnä. En jättänyt sitä pientä nälkää kuten yleensä. Koko loppu päivän joka kerta kun katsoin mun ystävääni mun teki mieli vain huutaa sille kuinka paha mun on olla. Silti jotenkin heti kun katsoin häntä niin piilotin vain taas kaiken ahdistuksen ja pahan oloni hymyn taakse ja jatkoin valehteluani.
Toinen tilanne kun tulin kotiin. Söin kolme leipää, joiden päällä oli levitettä, kinkkua ja juustoa. Niin, ja join omenamehua. Silti mulla on vieläkin nälkä. En halua olla enää nälkäinen haluan vain olla laiha ja kaunis. Taas niiden leipien jälkeen mun teki mieli vain huutaa ja oksentaa. En voinut tosin, koska en ollut yksin kotona. Mä inhoan sitä etten koskaan saa olla täällä rauhassa.
Kaiken päälle mulla on ihan helvetin kova ikävä Vappupoikaa. joka kaipaa kipeästi uutta nimitystä täällä blogissa. Inhottaa kun sekunit, minuutit, tunnit, päivät kaikki matelee niin hitaasti ja seuraavaan kertaan kun näen hänet on iäisyys. Mä vihaan ikävää. Vihaan tätä kaikkea juuri nyt. Juttelen hänelle mesessä tai lähettelemme viestejä, ikävöin häntä silti. En halua enää ikävöidä. Haluan jo nähdä hänet.
Aamupaino oli taas 44.4kg ja puistattaa jo kun kuulin lauseen "Treacle, tule syömään!"
2 secrets:
Mun aamupaino oli 44,7 kg mut kuinka pitkä oot ;o Mä oon 154... :/
Koeta syödä enemmän prodeja ja rasvaa, vie nälän ja KAIKKI ruoan himot, lupaan.
Bella: Vastaan nyt tänne ku laiskottaa, toivottavasti huomaat..
Mut nii, mäkin olen noin 154 cm.
Jotenkin kammoksun ajatusta et lisäisin rasvaa, vaikka tiedän ettei rasva oikeesti oo niin pahasta kun mitä ajatellaan.. Mut ehkä uskallan kokeilla, jos se oikeasti auttaa. Kiitos
Lähetä kommentti