Sacred trickster in another tight sound.

Made some changes. Uusi tuo. Hedari, banneri...? Iski black out mikä se on.
Kuitenkin mitä tykkäätte? Musta toi on parempi kun vanha. Kuviahan en tosiaankaan itse omista.
En omista mitään kuvia joita blogissani esiintyy. Kerrotaan sekin tähän väliin...

Hyvää joulua näin myöhässä.
Onko joulussa mitään hyvää? On. Lahjoja, perhe, ruokaa. Ruoka nyt tosiaan aina ole niin hyvä juttu, mutta ruoka mitä meillä jouluisin syödään on yleensä aika hyvää. Siksi mä en edes halua tietää montako kiloa olen lihonut. Koska puntarille meno pelottaa niin tajuttomasti, en mene sinne ennen kuin olen varma että paino on pudonnut tarpeeksi. Nyt siis pari päivää with less food ja sitten puntarille.
Jumalauta mä olen pelkuri.
Oikeasti. Mua pelottaa jo nyt sekin, kun huomenna menen kaverini syntymäpäiville. En tiedä miksi. Se vain... Pelottaa. Inhottavaa, kuinka tämä kaikki ahdistus, stressi, paniikki ja pelko tuntuu taas tekevän paluuta.

'Cause I can't call it christmas without someone to smile about.

Toisinaan mä haluan elää vapaana.

Haluan olla aina sinkku, ja jos jotain suhteita nii nei mitään vakavaa. En halua hankkia ikinä lapsia. Haluan elää vapaana kenekään/minkään hidastamatta mua. Matkustella ympäriinsä unelmatyöni perässä! Koska sitä mun unelmätyöni olisi. Matkustelua ympäri maailmaa tekemässä erilaisia keikkoja. Elää intsenäisesti. Ei yksin, mutta olla riippumaton muista ihmisitä jaja.. ymmärrättekö?
Tämä tosiaan on vaan toinen puoli musta. Toinen puoli huutaa tulla rakastetuksi.
Haluaa tuntea viimein sen kuinka joku rakastaa ja huolehtii. Joku jonka kanssa voisi mennä nukkumaan, jonka haluaisi nähdä viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla. Joku joka pitäisi lämpimänä kylmänä talvena. Olisi vierellä kävi mitä kävi. Olisi rehellinen, auttaisi ja tukisi. Pitäisi kauniina ja niin... En halua olla yksin enää. Haluan kokea sen mitä en ole kokenut. Haluan että joku suojelee mua pahalta.
Tänään mä haluan olla rakastettu. Haluan olla pieni ja heiveröinen tyttö. Haluan jonkun vahvan ihmisen vierelleni pitämään mua lämpimänä ja suojelemaan mua. En halua tätä kaikkea stressiä yksin, haluan jonkun joka auttaa mua jaksamaan. Jonkun joka antaa huomiselle merkitystä.
Haluan rakastua.
Haluan olla rakastettu.
Haluan rakastaa.

I got no room in this heart.

Mistäs sitä aloittaisi.
Uinti meni TODELLA hyvin. Olin varma että vedän paniikki itkut aamulla ja tärisen ja kaikkea...
Vaan ei. Ei mitään tälläistä. Inhosin lähteä talosta ilman meikkiä. Näytän niin lapselta ilman meikkiä. Sekin toisaalta osoittautui olemaan vähemmän kauheaa kuin kuvittelin. Kuulin jopa kommentin että näytän söpöltä ilman meikkiä.... näyttäisinkin.
Lopulta se uinti siis kuitenkin meni hyvin. Mun onneksi vain kaksi ihmistä mun lisäksi meni uimaan ja mun koosta jatkuvasti huomautteleva ( ja kateellinen! ) kaverini jäi kotiin jonkun ongelmansa takia. Tuli  uitua yhteensä 225 metriä. Mikä on paljon mun voimilla ja kunnolla. Sen päälle ottaa vielä huomioon että kävelin tänään muutenkin aika paljon ja kävin koiran kanssa ulkona. Syöminen jäi myös ihanan vähäiselle puolelle. Ainoa mikä kaduttaa on se, kun söin vähän jäätelöä.. Toisaalta lohduttaudun sillä, että mulla on koko päivän ollut tosi heikko-olo. Väsynyt ja voimaton. Jollain sairaalla tavalla mä nautin tästä tunteesta.
Kun on nälkä, vähän ehkä väsynyt ja täysin voimaton olo. Mä rakastan tätä tunnetta suorastaan. Tulee onnistunut olo.
Painosta vielä sen verran, painoin aamullea 42.4. Tämä on hyvä, koska viimeksi silloin, kun lupasin tulla kertomaan aamupainoni, painoin 43.6 :/. Siitä on nyt yli kilo pois, ja toivottavasti numerot on huomenissa taas pienempiä.

Nyt on vaan yksi asia mistä mun on pakko avautua.
Mä VIHAAN mun luokkaa. Vihaan, vihaan, vihaan. Etenkin yhtä tyhjäpäistä blondia. Se puhuu niin häpeilemättömästi paskaa muista. Siis vaikka kyseinen henkilö istuisi ihan vieressä, se alkaa puhua muille siitä paskaa, haukkuu ja dissaa. Tänäänkin ruotsin tunnilla. En tiedä puhuiko hän minusta vai minun kaveristani, mutta siinä se vaan dissasi, vaikka istuin ihan parin pulpetin päässä. Mun niin tekisi mieli huutaa ja itkeä ja ampua se ihminen. Se on mulle ihan vtu katkera siitä, että värjäsin samalla värillä (tosin aivan eri sävyllä) päätäni kuin hän. Sinänsä tää väri on erikoinen, mut toisaalta taas ihan yleinen.
Hän haukkuu minua baittariksi ja olen nyt niin pilannut hänen olemattoman erilaisuutensa...Tekemällä siis jotain joka mun on pitänyt tehdä jo muutama vuosi. Mä ennemmin kuolisin kun näyttäisin samalta kun se muija. AAR! Tälläisinä hetkinä tekee mieli unohtaa väkivallan vastustaminen ja muiden ihmiste tunteet! Rajansa kaikella.. Onneksi mun ei tarvi kestää sitä enää kun joku 4 päivää..? juu. Sitten joululoma. Muutama viikko pois tuosta helvetistä.

I made a stupid promise.

Lupauduin mennä huomenna uimaan. UIMAHALLIIN!
Gymnofobian kannalta asiat on muuttunut sen verran, että voin rehellisesti todeta ettei se oli niin paha enää. Ei olisi ongelmaa jos ihmisiä olisi vaikkapa kolme, mutta niitäkun on kaikki satanan mummot jotka on tullut sinne aamu-uinnille!!
Inhottavinta tosiaan on se, että mä olen pienikokoinen ja mun luut näkyy ja niin edelleen. Mun kaverini valittaa mulle jo kun on vaatteet päällä, entäs kun se näkee mut bikineissä...? Voi voi voi.. Mä kuolen varmaan. Niin toivon ettei keltään tulisi MITÄÄN kommenttia musta. En halua en en en en....
En halua uimaan, miksi mä olen näin tyhmä! Mahakin pömpöttää kun en osaa olla syömättä! :----(
Kokeilin eilen niitä mun bikineitä. EI ole kaunis näky. Tissejä ole ollenkaan vaan liikaa sielä ja täällä, vähän joka kohdasta voisi ottaa palasen pois... :(
Please save me...

If you look in the mirror and don't like what you see...

...You can find out firsthand what it's like to be me.
Edellinen teksti tuli julkaistua vahingossa. Se oli vanhempi ja muutenkin epävalmis teksti. Pahoittelen.
Mua on niin inhottanut kattoa lähellekään peiliä. Näytän jotenkin vaan niin lihavalta ja rumalta. Joka päivä tuntuu etten osaa enää meikata yhtään ja mun hiukset on aivan kamalta, eikä vaatteet edusta mua yhtään.. Inhottavaa. Vihaan sitä. Vaikka muut sanoisi mulle kaikkia kehuja, että ihanat meikit tai kiva paita, mä en tykkää.
Tänään tapahtui kuitenkin jotain erilaista. Kokeilin yhtä mekkoa. Ensinäkin mulle meni koko 32. Se jo hymyilytti. Sitten kun katsoin siitä sovituskopin peilistä. Hemmetti mä näytin niin kapealta. Mahassa ei näkynyt mitään kumpua, se oli ihan tasainen. Se näytti ihan hiton hyvältä mun päällä. Todellakin käyn ostamassa sen, mikäli rahat riittää!

Mun tavoitteena on saada jouluun mennessä 41 kg, mut tiedän etten onnistu. Oon nyt onnistunu syömään kyllä vähemmän, mut ne ruuat on ollu ihan tyhmiä. Jotain suklaata tai vastaavaa. Olisin voinu vaan.. äh. Ihan sama. Oon kuitenkin tehnyt aika paljon vatsoja etc tässä viimepäivinä, ja kyllä mun vatsa on vähän kutistunutkin. Me loves. Nyt tosin mulla on suunnitelma.
Tällä viikolla en syö mitään enää 19 jälkeen.
Ensi viikolla 18.
Ja sitten sillä viimeisellä 17 jälkeen.
Poikkeuksena jos meillä on kotona ruoka tän kellonajan jälkeen.
Saa nähdä toimiiko.
No joo, tuun huomenna ilmottamaan aamupainon ja niin edelleen. Katsotaan miten käy.